Oon ehkä rakastunut!!!! Enkä edes yksipuolisesti. Enkä hörhö-venkulaosastoon, vaan ihan kunnollisen oloseen kaveriin. Leijun täällä duunissa tyhmä virne naamalla. Me nähdään taas tiistaina, vietetään mun vapaat yhdessä. Kivaa...
Hyvää päästäistä btw tällee vähän jälkijunassa!!!!
<3 <3 <3 <3 <3 <3
Tietoja minusta
sunnuntai, 23. maaliskuuta 2008
keskiviikko, 12. maaliskuuta 2008
Kuvitusta
Kun en muuta keksi, niin paiskaan kuvalla. Mikkiteline on harmillisesti sijoittunut kuvaan!
Vapaat ovat alkaneet velttoilun merkeissä, kävin sentään hepostallilla kuvia räpsimässä, koiran kans käpöttelemässä, ja tein ihkaoikeaa ruokaa, pitkästä aikaa. Maha on totaalisen täynnä, yritän kaikkeni olla vaipumatta suloisille päikkäreille... Huomenna pitää ajaa (jonkun kortillisen, ei siis minun) Ikeaan kehyksiä hakemaan, duunijutskia, joiden hoitaakseni ottaminen nyt hieman sapettaa. Pöh.
Valtakunnassa siis kaikki hyvin...
tiistai, 11. maaliskuuta 2008
Velvollisuudentuntoinen päivitys
Onpas taas mennyt aikaa. Kukkuluuruu, mitä mulle nyt sit kuuluu...
Viime pe pyörähdin Treella, "Punk-Tauti joka ei tapa"-dokkarin ensi-illassa, ja sen jälkeen Unabomberin ja Kohu-63:n keikalla. Dokkari oli mainio, parasta antia 16-vuotias Severi Akupunktio-bändistä. Tulee elokuviin 14.3. , kannattaa mennä kattomaan, vaikkei varsinaisesti punkista välittäisikään.
Seuraa ja yösijan sain ystävältä, jota en ollut ihan muutamiin vuosiin nähnyt. En osaa sanoakaan, kuinka mahtavaa oli yhyttää taas. Toisten kanssa voi vaan suoraan jatkaa siitä, mihin aikanaan jäätiin, eikä tule kiusallisia hiljaisuuksia, tai hetkiä, jolloin tuntuu, ettei mitään yhteistä oo olemassakaan. Kiitos Nina, kun olet olemassa!
Duunissa on ollut rankkaa, ja sain kuulla, että epähuomiossa 11 kuukauteen mun tilistä ei oo otettu vuokraa (työsuhdeasunto), eli olen latua työnantajalle 11x502 ekeä. -tässähän väkisin paljastuu, kuinka huolellisesti tarkastan tilinauhani kuukausittain: no en todellakaan tarkasta. Olen aikanani maksanut ite parin kuukauden takuut sisään, luovutan ne pomolle, ja teen tän kuun pyhätunnit yksinkertaisina, pomo on tyytyväinen siihen. Ja niin oon minäkin, voin kertoa. Pitää kai ruveta vähän huolellisemmin tutkailemaan kaiken maaliman dokumentteja. Äh...
Viikko sitten kävi paha takaisku lankeamis/lipeämis/retkahduspolitiikassa, en antanut asian kamalasti vaivata, jos se nyt taas olis tossa. Enkä vipeltänyt kuin vuorokauden. Hyi mua silti, mutta kai se vaan kuuluu taudinkuvaan vieläkin. Ja kännipäissäni menin sortumaan. Pitää välttää tota jurrijuopottelua taas tiukemmin, että pysyy selkäranka kurissa. Onkohan muuten huono merkki, jos eri tunne ylenpalttista syyllisyydentuskaa ko asiasta? Vai voinko hyvällä omallatunnolla todeta morkkistelun moisesta hyödyttömäksi ja liian myöhään tapahtuvaksi hysteeriseksi hermoheikkoiluksi?
Olenko mainostanut, että lähden toukokuussa Petroskoihin? En ole ikinä itärajaa ylittänyt, Tallinnakin on vielä valloittamatta, joten aika mielenkiintoista mennä! Kaverin sukulaisiin lähdetään loisimaan. Jee.
HERKKÄTUNTEISILLE SOPIMATONTA SICK BASTARD-OSASTOA:
Yks asiakas tahtoi jakaa kanssani tänään hauskan sattumuksen elämästään. Tällä asiakkaalla oli kieli arka ja kipeä, ja makuaistinta heikossa hapessa (asiakkaan omakertomaan pohjaan, en tiedä enkä haluakaan tietää, missä lie kielensä kipeyttänyt). Hän oli kuulemma halunnut kokeilla, pystyykö maistamaan suolaista sillä kärventyneellä kielellään, ja suolan puuttuessa oli miettinyt korvaavaa tuotetta testiinsä. Tässä vaiheessa asiakas rupeaa kursailemaan kovin, että ei kehtaa kertoa, ja mä nauran hänet ulos ym. Saa lopulta kakaistua, että hän runkkasi ja maistoi omaa tuotostaan. Voi tsiisus, tyyppi oli ainoa asiakas sillä hetkellä, ei naurattanu, lähinnä teki mieli huutaa apua. Ja mua nuorempi kanta-asiakas, jota jos nyt en ihan täyspäisenä ole pitänyt, niin melkein ainakin. Mä olen vieläkin järkyttynyt, en nyt detailista, että joku harrastaa sellasta haureutta kun runkkaamista, vaan sen tyypin ilmeistä ja yleisestä ajatuksenjuoksusta. Anteeks, kun jaoin tän kanssanne... Hrr.
Pitäis kai hinautua koiraa viemään. Se on ollu hoidossa to-ma, ihanaa kun on taas himpessä! Ja kaverin muksu täyttää tänään sweet thirteen, lupasin kakkukahveille polkaista. Töitäkin olis vielä ilta, ennen vapaata. Jotka aion viettää tiukasti siivoten!
Eli ei kai muuta, kuin heipparallaa, jatkuu taas ens tai sitä seuraavassa numerossa. Voikaa hyvin.
Viime pe pyörähdin Treella, "Punk-Tauti joka ei tapa"-dokkarin ensi-illassa, ja sen jälkeen Unabomberin ja Kohu-63:n keikalla. Dokkari oli mainio, parasta antia 16-vuotias Severi Akupunktio-bändistä. Tulee elokuviin 14.3. , kannattaa mennä kattomaan, vaikkei varsinaisesti punkista välittäisikään.
Seuraa ja yösijan sain ystävältä, jota en ollut ihan muutamiin vuosiin nähnyt. En osaa sanoakaan, kuinka mahtavaa oli yhyttää taas. Toisten kanssa voi vaan suoraan jatkaa siitä, mihin aikanaan jäätiin, eikä tule kiusallisia hiljaisuuksia, tai hetkiä, jolloin tuntuu, ettei mitään yhteistä oo olemassakaan. Kiitos Nina, kun olet olemassa!
Duunissa on ollut rankkaa, ja sain kuulla, että epähuomiossa 11 kuukauteen mun tilistä ei oo otettu vuokraa (työsuhdeasunto), eli olen latua työnantajalle 11x502 ekeä. -tässähän väkisin paljastuu, kuinka huolellisesti tarkastan tilinauhani kuukausittain: no en todellakaan tarkasta. Olen aikanani maksanut ite parin kuukauden takuut sisään, luovutan ne pomolle, ja teen tän kuun pyhätunnit yksinkertaisina, pomo on tyytyväinen siihen. Ja niin oon minäkin, voin kertoa. Pitää kai ruveta vähän huolellisemmin tutkailemaan kaiken maaliman dokumentteja. Äh...
Viikko sitten kävi paha takaisku lankeamis/lipeämis/retkahduspolitiikassa, en antanut asian kamalasti vaivata, jos se nyt taas olis tossa. Enkä vipeltänyt kuin vuorokauden. Hyi mua silti, mutta kai se vaan kuuluu taudinkuvaan vieläkin. Ja kännipäissäni menin sortumaan. Pitää välttää tota jurrijuopottelua taas tiukemmin, että pysyy selkäranka kurissa. Onkohan muuten huono merkki, jos eri tunne ylenpalttista syyllisyydentuskaa ko asiasta? Vai voinko hyvällä omallatunnolla todeta morkkistelun moisesta hyödyttömäksi ja liian myöhään tapahtuvaksi hysteeriseksi hermoheikkoiluksi?
Olenko mainostanut, että lähden toukokuussa Petroskoihin? En ole ikinä itärajaa ylittänyt, Tallinnakin on vielä valloittamatta, joten aika mielenkiintoista mennä! Kaverin sukulaisiin lähdetään loisimaan. Jee.
HERKKÄTUNTEISILLE SOPIMATONTA SICK BASTARD-OSASTOA:
Yks asiakas tahtoi jakaa kanssani tänään hauskan sattumuksen elämästään. Tällä asiakkaalla oli kieli arka ja kipeä, ja makuaistinta heikossa hapessa (asiakkaan omakertomaan pohjaan, en tiedä enkä haluakaan tietää, missä lie kielensä kipeyttänyt). Hän oli kuulemma halunnut kokeilla, pystyykö maistamaan suolaista sillä kärventyneellä kielellään, ja suolan puuttuessa oli miettinyt korvaavaa tuotetta testiinsä. Tässä vaiheessa asiakas rupeaa kursailemaan kovin, että ei kehtaa kertoa, ja mä nauran hänet ulos ym. Saa lopulta kakaistua, että hän runkkasi ja maistoi omaa tuotostaan. Voi tsiisus, tyyppi oli ainoa asiakas sillä hetkellä, ei naurattanu, lähinnä teki mieli huutaa apua. Ja mua nuorempi kanta-asiakas, jota jos nyt en ihan täyspäisenä ole pitänyt, niin melkein ainakin. Mä olen vieläkin järkyttynyt, en nyt detailista, että joku harrastaa sellasta haureutta kun runkkaamista, vaan sen tyypin ilmeistä ja yleisestä ajatuksenjuoksusta. Anteeks, kun jaoin tän kanssanne... Hrr.
Pitäis kai hinautua koiraa viemään. Se on ollu hoidossa to-ma, ihanaa kun on taas himpessä! Ja kaverin muksu täyttää tänään sweet thirteen, lupasin kakkukahveille polkaista. Töitäkin olis vielä ilta, ennen vapaata. Jotka aion viettää tiukasti siivoten!
Eli ei kai muuta, kuin heipparallaa, jatkuu taas ens tai sitä seuraavassa numerossa. Voikaa hyvin.
maanantai, 18. helmikuuta 2008
Runotorstai
Sunnuntaina salongissa
pysähtynyt tunnelma,
ilmakin on paikallaan.
Valssin vaimeat tahdit,
puikkojen hiljainen kilinä,
huomautuksia pilvisestä ilmasta.
Päivän kohokohta, kirkossa käynti,
takana ja tehtynä, kuten kunnon porvarin kuuluu.
On merkille pantu tyhjät paikat,
sekä arvosteltu naapurin nuoren herran morsiamen säätyä.
Nyt on edessä pitkä iltäpäivä,
jumalaapelkäävän toimeton sapatti.
Armollinen herra, anna ajan kulua.
pysähtynyt tunnelma,
ilmakin on paikallaan.
Valssin vaimeat tahdit,
puikkojen hiljainen kilinä,
huomautuksia pilvisestä ilmasta.
Päivän kohokohta, kirkossa käynti,
takana ja tehtynä, kuten kunnon porvarin kuuluu.
On merkille pantu tyhjät paikat,
sekä arvosteltu naapurin nuoren herran morsiamen säätyä.
Nyt on edessä pitkä iltäpäivä,
jumalaapelkäävän toimeton sapatti.
Armollinen herra, anna ajan kulua.
lauantai, 16. helmikuuta 2008
Juhlien jälkeen.
Onpa siivo. Onpa kankkunen. Onpa rahat loppu. Oli kivaakin.
Koira lähti viikonloppukylään sille pojalle, kenen kans pyörin kesällä. Oli kuulemma ikävöinyt kovasti. (Koiraa, ei minua...) Tosi mukavaa, kun se joutuu muuten olemaan viikonloppuna paljon yksin. Juotiin kahvitkin, ja ekaa kertaa oikeestaan juteltiin kunnolla sen jälkeen, kun tiet erkani. Hyvä tyyppi, ehkä liian hyvä mulle? Liian erilaisia vaan ollaan.
Oon lukenu aika hyviä kirjoja viime aikoina. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (pitäis saada se leffakin), Itsemurhamuistelmat (Minhilästä plokattu vinkki), ja vinon pinon Philip K. Dickejä. Tilasin, kun en ole saanu aikaiseksi maksaa kirjastosakkoa... Ja kirjoja ei voi koskaan omistaa liikaa, eikä levyjä, eikä leffoja. Jossain vaiheessa on kyllä pienoinen pakko panostaa vaatekaappiin, oikeesti on ihan onnettomissa kantimissa mun garderobi.
Paitsi mul on uudet tennarit!!! Ne on kyllä niin hienot, että ehkä mun täytyy ottaa niistä kuva ja julkaista se täällä... Olin ihan snobi, ja ostin oikein Converset. Sellaset skottiruudulliset. Toivottavasti ne on halpistennareita kestävämpiä, tos on neljät, joista on pohjat kulunu puhki. Mä saan kyllä työkengätkin kulutettua aina sippiin kolmessa kuukaudessa. Uudet on paksupohjaiset keittiökengät, niiden loppuunkäyttäminen voi kestää kauemmin.
Ei mulla sit kai muuta... Onneksi tänään pääsee töihin rauhoittumaan, nyt jos ois taas rallatettu tarpeeks vähäks aikaa...Sunnuntaina tosin saattaa olla jo ihan toinen ääni kellossa. Kevättä rinnassas, ihan selvästi. Mut nyt päiväunille, jos tää olo tästä vähän paranisi.
Koira lähti viikonloppukylään sille pojalle, kenen kans pyörin kesällä. Oli kuulemma ikävöinyt kovasti. (Koiraa, ei minua...) Tosi mukavaa, kun se joutuu muuten olemaan viikonloppuna paljon yksin. Juotiin kahvitkin, ja ekaa kertaa oikeestaan juteltiin kunnolla sen jälkeen, kun tiet erkani. Hyvä tyyppi, ehkä liian hyvä mulle? Liian erilaisia vaan ollaan.
Oon lukenu aika hyviä kirjoja viime aikoina. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (pitäis saada se leffakin), Itsemurhamuistelmat (Minhilästä plokattu vinkki), ja vinon pinon Philip K. Dickejä. Tilasin, kun en ole saanu aikaiseksi maksaa kirjastosakkoa... Ja kirjoja ei voi koskaan omistaa liikaa, eikä levyjä, eikä leffoja. Jossain vaiheessa on kyllä pienoinen pakko panostaa vaatekaappiin, oikeesti on ihan onnettomissa kantimissa mun garderobi.
Paitsi mul on uudet tennarit!!! Ne on kyllä niin hienot, että ehkä mun täytyy ottaa niistä kuva ja julkaista se täällä... Olin ihan snobi, ja ostin oikein Converset. Sellaset skottiruudulliset. Toivottavasti ne on halpistennareita kestävämpiä, tos on neljät, joista on pohjat kulunu puhki. Mä saan kyllä työkengätkin kulutettua aina sippiin kolmessa kuukaudessa. Uudet on paksupohjaiset keittiökengät, niiden loppuunkäyttäminen voi kestää kauemmin.
Ei mulla sit kai muuta... Onneksi tänään pääsee töihin rauhoittumaan, nyt jos ois taas rallatettu tarpeeks vähäks aikaa...Sunnuntaina tosin saattaa olla jo ihan toinen ääni kellossa. Kevättä rinnassas, ihan selvästi. Mut nyt päiväunille, jos tää olo tästä vähän paranisi.
torstai, 14. helmikuuta 2008
Sou häpi valentains dei!!!!
Viikko vierähtänyt, en ole jaksanut pahemmin päivitellä. Oli siis duunia kahdeksan päivän putki, ja olen ihan puhki. Mitä muuta viikossa olis tapahtunut? Mulla on uusi, tosi mukava duunikaveri, joka tuntuu heti ihan tutulta ja omanlaiselta. Ollaan hengailtu yhdessä nyt vapaa-ajallakin, ja puhuttu maailmaa paremmaks.
Yhden entisen duunikaverin kanssa pääsi nyt käymään niin, että siitä tuli myös mun entinen kaveri. En jaksa laajemmin selitellä, mutta vino pino paskapuheita ja selkäänpuukotusta sai maljan vuotamaan yli. Kaiken takana on mies, eli tämä varattu eks-frendini olikin salaa ihastunut yhteen mun hoitoon, ja siihen liittyy myös kolmansia ja neljänsiä osapuolia, tosi draamaa kaikkinensa. Karmeeta, en nimittäin muista, koska aikuisiällä olisin joutunut noin totaalisesti tollaseen mukaan. Aika yläastemeininkiä. Olen vieläkin ihan pyörälläni päästä, kuinka dorkia me aikuiset ihmiset voidaankaan olla. (Niin, olisin mä itsekin voinu pari juttua hoitaa tuossa vähän fiksummin...)
Roskilden liput kolahti jo postiluukusta! Mä nyt soudan ja huopaan tuon majoituksen kanssa, mutta meinaan sittenkin lähteä teltalla. Ehkä pari ekaa yötä olen Köpiksessä hotellissa, mut sit kolmas päivä teltta pydeen vaan. Ei se ole kuin viis päivää leirielämää?
Yhden kaverin kanssa hankkiuduttiin Provinssirockiin hommiin. Ilmaiset safkat, majoitus jonkun koulun lattialla, ja duunia festareiden ajan niin, että kaks tuntia töitä, kaks vapaata. Tarjonnasta Foo Fighters ja Apulanta iskee, kaikkia ei ole vielä julkistettu. Kesäkuussa on yhdet toisetkin festarit, joille ajattelin mennä duunailee. Ei tule dokattua, ja tulee kuvattua. Hyvä taktiikka.
Mä en ole saanut aikaiseksi lähettää minkään valtakunnan ystävänpäiväkortteja kenellekään, FB:ssa ainoot virtuaalimuistamiset blogini lisäksi. Puheajankin saldo on nolla, joten en edes niin pääse kavereita kiittelemään olemassaolostaan. Pitää kai laittaa mailia kaikille mahdollisille.
Ja teille, rakkaat lukijani: Kiitos kannustuksesta ja myötäelämisestä elämäni karikoissa ja kivoissakin jutuissa. Olette mulle tärkeitä!!!
Ps. Kuulostaako hyvältä: limevalkosuklaatuorejuustokakku? Ystävä Treelta tulee huomenna, jälleennäkemisen ja ystiksen kunniaksi ajattelin kakun pykätä. Kanapastaa, viiniä ja salaattia, patonkia olis suolainen osasto.
Yhden entisen duunikaverin kanssa pääsi nyt käymään niin, että siitä tuli myös mun entinen kaveri. En jaksa laajemmin selitellä, mutta vino pino paskapuheita ja selkäänpuukotusta sai maljan vuotamaan yli. Kaiken takana on mies, eli tämä varattu eks-frendini olikin salaa ihastunut yhteen mun hoitoon, ja siihen liittyy myös kolmansia ja neljänsiä osapuolia, tosi draamaa kaikkinensa. Karmeeta, en nimittäin muista, koska aikuisiällä olisin joutunut noin totaalisesti tollaseen mukaan. Aika yläastemeininkiä. Olen vieläkin ihan pyörälläni päästä, kuinka dorkia me aikuiset ihmiset voidaankaan olla. (Niin, olisin mä itsekin voinu pari juttua hoitaa tuossa vähän fiksummin...)
Roskilden liput kolahti jo postiluukusta! Mä nyt soudan ja huopaan tuon majoituksen kanssa, mutta meinaan sittenkin lähteä teltalla. Ehkä pari ekaa yötä olen Köpiksessä hotellissa, mut sit kolmas päivä teltta pydeen vaan. Ei se ole kuin viis päivää leirielämää?
Yhden kaverin kanssa hankkiuduttiin Provinssirockiin hommiin. Ilmaiset safkat, majoitus jonkun koulun lattialla, ja duunia festareiden ajan niin, että kaks tuntia töitä, kaks vapaata. Tarjonnasta Foo Fighters ja Apulanta iskee, kaikkia ei ole vielä julkistettu. Kesäkuussa on yhdet toisetkin festarit, joille ajattelin mennä duunailee. Ei tule dokattua, ja tulee kuvattua. Hyvä taktiikka.
Mä en ole saanut aikaiseksi lähettää minkään valtakunnan ystävänpäiväkortteja kenellekään, FB:ssa ainoot virtuaalimuistamiset blogini lisäksi. Puheajankin saldo on nolla, joten en edes niin pääse kavereita kiittelemään olemassaolostaan. Pitää kai laittaa mailia kaikille mahdollisille.
Ja teille, rakkaat lukijani: Kiitos kannustuksesta ja myötäelämisestä elämäni karikoissa ja kivoissakin jutuissa. Olette mulle tärkeitä!!!
Ps. Kuulostaako hyvältä: limevalkosuklaatuorejuustokakku? Ystävä Treelta tulee huomenna, jälleennäkemisen ja ystiksen kunniaksi ajattelin kakun pykätä. Kanapastaa, viiniä ja salaattia, patonkia olis suolainen osasto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
