Nykäsen nyt tähän kylmiltään osaanottoni!
Aihe on lainaus:
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007 - suomennos Erkki Jukarainen)
Virtaavan ajan vankina,
ei käsitystäkään ikuisuudesta.
Kellolla, kalenterilla, katkon minä piikkejä kammastani,
viipaloin kärsityn kakkuni.
Mietin päivästä toiseen tämän kaiken tarkoituksettomuutta.
Omien harhojeni nurkaan ajama?
Verta ja lihaa, käsinkosketeltavaa.
Entä jos kuvittelen käteni, aistini, koko maailmankaikkeuden?
Ajattelen, olen. Olenko?
Entä jos ajatukseni ovat jonkun toisen kuvitelmaa?
Turhaan näitä mietin.
Lusin tuomioni pois, sovitan syntini,
synnyn uudelleen tiimalasin hiekan valuttua tyhjiin.
En minä ihmisyyttäni häpeä, vaikka ikuisuutta ikävöin.
Välillä hetket voivat olla hyvin kauniita.
---------------------------------------
No joo, juosten pisaistu, niin aina... En mä runoilusta ymmärrä, kirjoitan vaan.
Nyt viimein hyvää yötä.
Tietoja minusta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Alkaisiko iniminen toivoa kuolemaa, jos itella toisi lapun, jossa lukisi: "Täten teille on tällä päätöksellä myönnetty ikuinen elämä kaikkine ryppyineeen ja kolotuksineen ym. haittoineen. Olkaa hyvä."?
Ikuinen elämä tässä muodossa olis kauhistus, varmasti alkaisi kuolemaa toivomaan. Goldie Hawnilla on joku sellanen leffa, jossa se elää ikuisesti. "Kuolema pukee häntä"-aika hauska...
Jos siellä Oikeassa ikuisuudessa olis vapauduttu aikakäsityksemme luonteesta...
"Välillä hetket voivat olla hyvin kauniita.", tämä lause jäi mukavasti kaikumaan mieleen!
Hätäiseltä aika hukkuu niin että joutuu palaamaan takaisin. Paradoksi?
Hetkissä on ikuisuus.
eikös ikuisuus ole juuri nyt?
isopeikko: jäin miettimään tota, mitä sanoit. Jos ikuisuus sisältää kaiken, me ollaan kai vaan pienessä syrjässä kronologísesti kiinni? Ja kun ei näe kokonaiskuvaa, ei sitä voi käsittää kuin tuntemaltaan kantilta. Tai jotain... aikamoisia teorioita juolahtelee mieleen...
Kai mä miellän ikuisuuden jotenkin ajattomaksi.
Emppu: joo, ajattelen myös niin, että ikuisuus on läsnä joka hetkessä.
Kun näitä kaikkia päässään vatkaa, en mä ainakaan löydä omista ajatuksistani enää päätä enkä häntää. Ehkä se kaikki joskus selviää. :)
Ehkä sen ei ole tarkoituskaan selvitä. ;)
Lähetä kommentti