Löysin tälläsen runotorstaitsydeemin, tässäpä vaatimaton korteni kekoon. Saapi nähdä miten linkittäminen sujuu...
sade roiskii ikkunaan isoja tiskirättejä
päässäni soi sana jota ei saa kuulla
biologinen kelloniko minut petti
vai kehoni tarkoituksettomuus
nyt tunnen evoluution lain puhuvan
se käskee minun lisääntyä ja täyttää maata
olla hedelmällistä kuin multa
saattaa itseni siunattuun tilaan
kyllä minäkin haluaisin olla äiti
nostaa rinnoilleni lupauksen toivosta
en osaisi kuitenkaan opettaa miten täällä eletään
miten ei tulla kyynisiksi hermokimpuiksi
kehoni temppelini pysyköön siis tarpeettonana
korvani olkoon iäti kuulematta
tuota maailman lohdullisinta ja pehmeintä sanaa
kuuntelen vaan sadetta, sisällä ja ulkona
Tietoja minusta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Upea runo. Niitä tabuja maailmassa joita ei saa sanoa ääneen ja joista ei voi puhua. Ainakin perinne velvoittaa vaikenemaan...
Kiitos! (punastuu) Olihan toi aika henk.koht. asia julkituoda, mutta se sana nyt tuli heti mieleen. Toinen tabu tuo itsensä rakastaminen, pidin kovasti sinun runosta!
Selkeä ja jotenkin hyvällä tavalla paljas teksti. Pidin vapaasta muodosta ja tarkoista, rehellisistä sanavalinnoista. Nykyajan ristipaineessa nämä asiat eivät ole yksinkertaisia.
Kiitos, hieno runo, koskettava.
Koskettava runo, pidin vapaasta muodosta.
Sanottu on se minkä ei sois kuulla.
Hienoa sanojen asettelua.
tämä on todella hieno runo. hyvä, että löysit runotorstain, niin pääsi tästä nauttimaan
Pidän tästä runosta todella paljon. Toivottavasti osallistut joka torstai (:
Kiitos kaikille kommentoijille, kiva että piditte! Tulen kyllä kommentoimaan jatkossa itsekin, alkukankeutta...
Pidin kovasti runostasi. Kyyninen hermokimppu. Voi, miten totta!
Olen siis kolmen pienen lapsen äiti... ;)
Jospa se kuitenkin on prosessin lopputulos.
Lähetä kommentti