Sen saa säädettyä kuulumattomiin,
en aina mokomaa muistakaan.
Koteloituneena sisälleni kuin hidas myrkky
saattaa joku herättää sen aktiiviseksi.
Silloin se tulee, iso musta pyörre,
imaisee mennessään arjen ja minuuden.
Aikansa tuhottuaan se laskee taas irti.
Rikkoo, repii, raastaa ja raatelee.
Antaa taas löysää, painuu taka-alalle.
Hellästi ruokin sitä kolmasosan elämästäni.
En halua enää, minä haluan elää!
En anna enää kemian komentaa.
Runotorstai
Tietoja minusta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
Voihan vittu, tuumaan- ja aika montaa asiaa.
Kuinka helpolla saa sen lähestymiskiellon?
Älä ollenkaan ajattele, ettei tuo omistaisi loppuelämäänsä juuri sille, mille uhkaakin, saattaa hyvin sen tehdä.
Mikään ei ole ohi, enne kuin on ohi.
Vittu vie, tuumaan tuon lompakkoasiankin takia. How nice..
Mutta, jos siellä on kortit, eihän siellä lukuja ole- ei sen pitäis päästä käsiksi rahoihin.
sano.. eihän???
Lähetä kommentti