Lisää paatosmatskua

Ahistaa, en uskalla ajatellakaan nukkumista. Se exän helvetti pölli mun lompakonkin kai siinä tohinassa, ja tili tulee huomenna. Tai on tullu siis nyt. En viittis kortteja sulkea, kun on myös mahdollista, että se on jemmattuna jonnekin tänne mun lukaaliin, ei ole vaan tullu vielä vastaan, vaikka etsinyt olen. En mä uskalla siksikään koisia, kun en ihan satavarma ole, ettei se saa päähänsä tulla tänne. Vasara tossa käden ulottuvilla henkisenä tukena. Niin, sille jäi mun avaimet siis. Huh. Meen huomenna ostamaan jonku supersäpin tohon oveen. Tai siinä tapauksessa siis, ettei se ole mun tiliä putsannut. Tunnen itteni ihan idiootiksi, kun luotin siihen taas. Ei enää. Ikinä. Heti kun rupee tänne ilmestymään tekstiä sen muuttumisesta ym. siirappia, voitteko yst. palauttaa mut taas maanpinnalle. Käyn parin viikon päästä rosiksessa selvittämässä sen vanhan jutun, siellä mun on pakko se nähdä, mut ei sit enää.
Se myös uhkasi omistautua mun elämän pilaamiselle, kyllähän se tietääkin musta kaikenlaista, mutta ehkä se oli vaan puhetta? On ollu elämässä sellasia kausia, etten hirveesti tykkäis, jos puoli maailmaa saa niistä kuulla.
Senverran oon sille soittanu tänään, että kysyin mun lompakkoa ja avainta, mut ei se ainakaan myöntänyt mitään. Oli pahoillaan, niin aina. Niinpä, kukapa ei olisi.

Olin laittanu facebookiin jonku masentunut ameeba-olotilapäivityksen, kolme ihmistä soitti huolestuneena, että mikä mättää. Oikeesti niin ihanaa, että on ystäviä. Yksi näistä soittaneista on tuttuni kahdentoista-ellei neljäntoista? vuoden takaa, asuin silloin vähän isommassa kaupungissa, tutustuttiin jossain baarissa, ja pyörittiin tosi paljon yhdessä. Sitten lankesin taas douppaamaan, ja se kaveri kans, tuli kaikenlaista säätöä ja vääntöä, ja se ystävyys hiipui. Nyt siis FB on taas yhdistänyt meidät! Tämä ystävä on ollu seitsemän vuotta kuivilla (isot aplodit!!!), saanu elämänsä tosi hyvälle mallille ja mikä parhainta, tulossa helmikuussa mun luokse viikonloppukylään. Olen huomattavasti paremmalla mielellä tuosta johtuen.

Mitäs vielä, mistä vois jotain jutunjuurta vääntää... Tupakat on loppu, olen ihan hermoheikkona, vuoden ikäset rutikuivat bonanzat on käännetty nekin loppuun, yhen takin taskussa oli aski, jossa oli kolme röpöä, niidenkin loppumisesta on jo aika kauan... Kello tuli ihan puolivarkain niin paljon, että missasin kauppaan menon. Nyt mä siis pohdin, että hyökkäänkö smurffikylään, siis rikon tuion tuhkiksena toimivan punispullon, ja kaivelen sieltä raikkaita tököjä... Toi huoltamo tossa lähellä aukeaa vasta aamuseiskalta.

Ehkä meen nukkumaan. Viritän meluhälytyksen tuohon ovelle, niin että jos oikeasti tulee paha paikka, ehin varustautua. Voi että mua surettaa taas olla tässä tilanteessa, tämän ihmisen kanssa. Me ollaan sen kanssa toisillemme ihan bensaa ja tulta. Ei enää, lupaan ja vannon itelleni. Kai sitä jonkinlainen itsesuojeluvaisto pitää ihmisellä olla.

Joo, yötä, pakko iskee tohon tuhkikseen nyt. Paras ehkä varmistaa myös pankkitili?
Vaiks heti ens viikolla pykään tänne taas sellasen vakuuttavan listan, mihin tulee kaikkia oma apu-kohtia sun muita tavotteita. Himmata pitää, tiedän sen.
Olispa joku mun vieressä paijaamassa mua uneen. Nyyf.