Valoa pilkahtelee pikkuhiljaa...

Nyt kun oon tavallaan matkalla kohti valaistumistani-taas, niin ajattelin kirjoittaa ylös mutkikasta polkuani ohjaamaan hieman lievennetyt viisi ohjetta. (Rankemman kautta turha yrittää, josko näillä "yli siitä mistä aita on matalin"-version ohjeilla pääsis edes pyörimään oikeaan suuntaan)

1. Noudatan elämän tuhoamisesta pidättäytymisen harjoitusohjetta. - tarkoittaa, että nähtyäni männä viikolla sen kamalan dokkarin osia telkusta, muistui taas mieleeni, miksi olin parikymppisenä kasvissyöjä joitain vuosia. Ihan ehdottomuuksin en mene, kalaa saa syödä. Ja munia ja maitoa, tietty. Minua ei tässä ohjaa niinkään uskonnollinen vakaumus, enemmin eettinen, (haloo, uskonnollisella ja eettisellä ei ole välttämättä mitään eroa, uskonnollinen ei kai välttämättä tarkoita sokeaa, fanaattista uskoa-voi kai olla uskonnollinen, vaikka ajattelee omilla aivoillaan? Vai edellyttääkö uskonto mielipiteiden omaksumista enemmistöltä?)Hrr, ajatus karkasi, en tahdo tukea enää eläinten julmaa kohtelua nielemällä todistusaineistoa siitä vatsalaukkuuni, kala ei oo sama asia kun nisäkäs, tai tipilintu, mun mielestä taas siis.
Ehkä tähän elämän tuhoamisesta pidättäytymisen alle voisi myös laittaa lupauksen välttää väkivaltaa kaikin tavoin. Niin antavana kuin vastaanottavana tahonakin. Ja välttää sellaisia tilanteitakin, joissa mahdollisuus on ilmassa, ihan viimeiseen asti.

2. Noudatan harjoitusohjetta olla ottamatta sellaista, mitä ei ole annettu. -Tiedän kyllä, mikä on mun, ja mikä muiden. Aina olen tiennyt, joskaan en aina välittänyt. Nyt välitän, ja pidän siitä kiinni. Aina jos meinaa ruveta heiluriovista tuulemaan, kannattaa kiristää homma nollatoleen tiukasti, koskemaan myös niitä marketin punnituksen jälkeisiä tomaatteja. Tätä ei tarvii tässä lievennellä, tää asia on joko tai. (Tää on tietysti asia, jossa jokainen on itsensä vartija. Muiden moraalia en rupee polisoimaan.)

3. Noudatan aistinautinnoissa väärin elämisestä (siveettömyydestä) pidättymisen harjoitusohjetta. -Lakkaan siis olemasta liiallisen siveetön, ja olen täst'edes siveetön vain kohtuullisessa ja hyväksyttävässä määrin. Kertakaikkinen never again-lupaus ei... vaan... kuitenkaan olis ehkä ihan mua? En siis ole kovinkaan henkistynyt, mut hei, lihallisuus on tässä kohden aika aliarvostettua? Lupaan kuitenkin, etten ole enää hillitön, ja harkitsematon, enkä varsinkaan humalassa tee enää yhtään siveettömyyspäätöksiä! Sekin olis jo melkoinen parannus.

4. Noudatan väärästä puheesta pidättymisen harjoitusohjetta. -Tässäpä kohta, johon mun tulee kiinnittää huomiota. Joku lukijani ehkä jo älähtää, että tätä pykälää on rikottu näillä sivuilla, ja pahasti, ja paljon!!! En nyt rupee puolustautumaan, lupaan vaan pyhästi jos en kokonaan pidättäytyä juoruilemasta, niin ainakin harkitsemaan tarkemmin, mitä suustani päästelen. Tästä tulikin mieleeni, et mulla on yks kaveri, kenen kans ollaan sovittu, että stop turha kursailu, tyyliin "eihän tätä vois sanoa" tms, vaan tämän tietyn kaverin kanssa voidaan sanoa mitä vaan. Sillee suoraan, ei siis mitä tahansa valhetta, vaan niinku...äh, en osaa selittää. Sillee, ettei tarvii samalla anteekspyydellä, et voivoi, kun tässä nyt tehdään pahasti.
Tässä kohtaa lupaan yrittää siivota mieltäni ja suutani, ja varsinkin siis harkita tarkemmin ulostulevaa informaatiota. Ajatuspaasto on kai oikea sana.En tahdo tietentahtoen ilkeillä kellekään, ainakaan usein tai rankasti... Tää on vaikea kohta, palataan siihen vaikka myöhemmin...

5. Noudatan alkoholista ja muista tajuntaa sumentavista aineista pidättymisen harjoitusohjetta. -Jep, vielä pahempi. Ensinnäkin, lupaan, etten yleisesti ja julkisesti (ainakaan asuinkaupungissa, tai edes naapurikaupungissa) vedä itteeni hirveeseen, kontrolloimattomaan, muistinvievään jurriin. En tiedä, onko toi kokonaan kieltäytyminen mulle hyvä sekään-vois verrata sitä siihen, että olisin laihiksella, enkä söis yhtään mitään vaik puoleen vuoteen. Pari saa ottaa, saa olla jopa pienessä, mut ei enää sellasessa (kylmät väreet menee..)tappomorkkikset tuottavassa tilassa PAITSI hyvän kaverin kanssa kahdestaan esim. mökillä tai muulla eristetyllä alueella, jossa ei ole puhelimia/nettiyhteyksiä, mikäli tilanne HARVOIN niin vaatii. (Ja mikään ihan uutuustuttu ei käy, pitää olla vankka tuntemus taustalla...)Karmeaan vitutukseen saa kotona tintata yksin parin litran punkkutonkan esim. kerran kahdessa kuukaudessa, jos tarve on. Pitää huomioida oven pönkkääminen niin, ettei pääse myöhemmin livahtamaan ulos, ja puhelimen ja läppärin piilottaminen edeltäkäsin esim. kellariin. Opettelen siis olemaan ihmistenilmoilla niinkuin ihmiset. (Mahtaakohan ihmistenilmoilla sittenkään olla yhdyssana?) Lääkkeistä: Koska oon ollu ilman unilääkerespaa tässä pian... öö, koska mun pitikään käydä terpalla, mut en käynyt? ...no, aika kauan, olen päättänyt palauttaa unirytmini luonnollisisn keinoin, tai sitten jatkaa tätä epäsäännöllistä elämää, ei tää mahdotonta tässä elämäntilanteessa ole. Mul on kuitenki epäsäännöllinen duunikin, ja epäsäännölliset vapaat, ei siis ole kuolemaksi, jos mä nukun välillä enemmän, välillä vähemmän.Tai tiskaan ja paistan croisantteja viideltä aamulla, ei se ketään häiritse. Mun vuorokausi on ehkä luonnostaan 36h? Masennuslääkkeet on katkolla, kun en saa soitetuks sinne klinikalle,ja noita en ainakaan enää syö. Seronilia tai ei mitään. Kai mä kestän tätä vuoristorataa forever, kaikkeen tottuu? Ei kai, lääkärin asia, kunhan nyt siis aikaiseksi saan. Muut päihteet: Sativasukuiset suvaitaan, muita ei olis tarvinnu koskaan keksiäkään? Tulevaisuudessa toivon suuntautuvani ilman omakohtaistakaan painostusta, ihan niinko iteksee, päihteettömimmille urille, miksei vaik koko kliiniks, muttei itkulla ja hammastenkiristyksellä, vaan keksimällä kivempaa ja kehittävämpää tekemistä. (Jossa siis munkinlainen puupää pärjäis, ettei tarvis taa ruveta kiskoo alemmuudentuntoihin tms....Hei, mä keksin ikiliikkujan!Tai jonkun pyörän...)

Ei saa loukkaantua nyt kukaan, en mä tässä uskontoa (kenenkään, minkäänlaista) ole irvimässä, olen ite lueskellut joskus paljonkin (viuhuissa, lähinnä) itäänsuuntaavia uskonnollis-filosofia teoksia, pitäis perehtyä nyt paremmin ilman stimulanttejakin, niillä on niin kummallinen taipumus vääristää asioita ja niiden ymmärtämistä...
En mä mihkää hurahtamassa oo, kunhan vaan lueskelen. Ja mietiskelen omiani.

Posti aukee kahdeksalta, kai, ajattelin valvoa siihen asti, kirjoitella tätä aikani kuluksi, mut kello on vasta 6.14. Ja mä oon jo lakannut kynnet, värjännyt hiukset, tiskannut hiljaa, paistanu niitä hyviä purkkicroiskuja, lukenu yhden kirjan loppuun, käyny koiran kanssa kävelemässä... Jos meen kattoo filmiä, nukahdan sohvalle, ja se posti jää käymättä, ja... plääh, kai luovutan, oli kai aika omituisen höpöttäjän tarinoita tänään. Mut olin/olen hyvällä tuulella ainakin! Hyvää, kiehtovaa päivää teillekin, kullannuput! En varppina jaksa oikolukea, sori.