Velvollisuudentuntoinen päivitys

Onpas taas mennyt aikaa. Kukkuluuruu, mitä mulle nyt sit kuuluu...
Viime pe pyörähdin Treella, "Punk-Tauti joka ei tapa"-dokkarin ensi-illassa, ja sen jälkeen Unabomberin ja Kohu-63:n keikalla. Dokkari oli mainio, parasta antia 16-vuotias Severi Akupunktio-bändistä. Tulee elokuviin 14.3. , kannattaa mennä kattomaan, vaikkei varsinaisesti punkista välittäisikään.

Seuraa ja yösijan sain ystävältä, jota en ollut ihan muutamiin vuosiin nähnyt. En osaa sanoakaan, kuinka mahtavaa oli yhyttää taas. Toisten kanssa voi vaan suoraan jatkaa siitä, mihin aikanaan jäätiin, eikä tule kiusallisia hiljaisuuksia, tai hetkiä, jolloin tuntuu, ettei mitään yhteistä oo olemassakaan. Kiitos Nina, kun olet olemassa!

Duunissa on ollut rankkaa, ja sain kuulla, että epähuomiossa 11 kuukauteen mun tilistä ei oo otettu vuokraa (työsuhdeasunto), eli olen latua työnantajalle 11x502 ekeä. -tässähän väkisin paljastuu, kuinka huolellisesti tarkastan tilinauhani kuukausittain: no en todellakaan tarkasta. Olen aikanani maksanut ite parin kuukauden takuut sisään, luovutan ne pomolle, ja teen tän kuun pyhätunnit yksinkertaisina, pomo on tyytyväinen siihen. Ja niin oon minäkin, voin kertoa. Pitää kai ruveta vähän huolellisemmin tutkailemaan kaiken maaliman dokumentteja. Äh...

Viikko sitten kävi paha takaisku lankeamis/lipeämis/retkahduspolitiikassa, en antanut asian kamalasti vaivata, jos se nyt taas olis tossa. Enkä vipeltänyt kuin vuorokauden. Hyi mua silti, mutta kai se vaan kuuluu taudinkuvaan vieläkin. Ja kännipäissäni menin sortumaan. Pitää välttää tota jurrijuopottelua taas tiukemmin, että pysyy selkäranka kurissa. Onkohan muuten huono merkki, jos eri tunne ylenpalttista syyllisyydentuskaa ko asiasta? Vai voinko hyvällä omallatunnolla todeta morkkistelun moisesta hyödyttömäksi ja liian myöhään tapahtuvaksi hysteeriseksi hermoheikkoiluksi?

Olenko mainostanut, että lähden toukokuussa Petroskoihin? En ole ikinä itärajaa ylittänyt, Tallinnakin on vielä valloittamatta, joten aika mielenkiintoista mennä! Kaverin sukulaisiin lähdetään loisimaan. Jee.

HERKKÄTUNTEISILLE SOPIMATONTA SICK BASTARD-OSASTOA:
Yks asiakas tahtoi jakaa kanssani tänään hauskan sattumuksen elämästään. Tällä asiakkaalla oli kieli arka ja kipeä, ja makuaistinta heikossa hapessa (asiakkaan omakertomaan pohjaan, en tiedä enkä haluakaan tietää, missä lie kielensä kipeyttänyt). Hän oli kuulemma halunnut kokeilla, pystyykö maistamaan suolaista sillä kärventyneellä kielellään, ja suolan puuttuessa oli miettinyt korvaavaa tuotetta testiinsä. Tässä vaiheessa asiakas rupeaa kursailemaan kovin, että ei kehtaa kertoa, ja mä nauran hänet ulos ym. Saa lopulta kakaistua, että hän runkkasi ja maistoi omaa tuotostaan. Voi tsiisus, tyyppi oli ainoa asiakas sillä hetkellä, ei naurattanu, lähinnä teki mieli huutaa apua. Ja mua nuorempi kanta-asiakas, jota jos nyt en ihan täyspäisenä ole pitänyt, niin melkein ainakin. Mä olen vieläkin järkyttynyt, en nyt detailista, että joku harrastaa sellasta haureutta kun runkkaamista, vaan sen tyypin ilmeistä ja yleisestä ajatuksenjuoksusta. Anteeks, kun jaoin tän kanssanne... Hrr.


Pitäis kai hinautua koiraa viemään. Se on ollu hoidossa to-ma, ihanaa kun on taas himpessä! Ja kaverin muksu täyttää tänään sweet thirteen, lupasin kakkukahveille polkaista. Töitäkin olis vielä ilta, ennen vapaata. Jotka aion viettää tiukasti siivoten!

Eli ei kai muuta, kuin heipparallaa, jatkuu taas ens tai sitä seuraavassa numerossa. Voikaa hyvin.